Tykkään mun ohjaajasta!

Graduohjaajani yliopistolla on ollut kannustava aina lähettäessäni hänelle omia raapustuksiani. Takaisin tulee aina tsemppausta. Minulla on aina ollut hyvät aikeet näiden rohkaisevien sanojen jälkeen tehdä työ nopeasti korjauksien jälkeen loppuun. Se innostus ei ole kestänyt kuin sen päivän ja sitten kohtaan ensimmäisen ongelman. 

Nyt viimeisimmässä viestissään hän laittoi minulle, että korjausten jälkeen gradu olisi valmis. Ja valmistuminen ei ole mahdotonta tämän vuoden puolella. Varovaisesti hihkun hiljaa ja siirryn pois internetin maailmasta jatkamaan pakerrusta, hänen sanansa mielessäni.

Wumo:ssa asiat eivät olleet yhtä hyvin:

Ja nyt taas tökkii

Tänään ja eilen kirjastolla... Keskittyminen ei onnistunut niin millään. Luin jotain todella "kiinnostavia" tekstejä netistä kuinka peliteollisuus on muuttanut suomen ja muuta mielenkiintoista. Mitähän nyt oikein tapahtui kun ei enää suju. Pari päivää sitten lähetin kirjallista osaa ympäriinsä ja nyt kokeellinen osio tökkii ja pahasti. kaipa tässä olisi pitänyt ajatella välillä jotain muuta. Kokeilen viikonloppuna uudelleen paremmalla fiiliksellä.

Ja taas lähtee!

Loppukiri vaan kiihtyy. Viimeaikoina olen ollut kirjastossa sitten yhä vain useammin. Olisiko viime viikolla tullut 15 tuntia kasaan. No jokatapauksessa työ lähti tänään kaikille mahdollisille tahoille ihmeteltäväksi ja korjailtavaksi. Nyt olen tekemässä kokeellista osiota. Siihen ei oikein saisi tuhlata aikaa tätä kuuta pidemmälle, mutta... Katsotaan. Jos vauhti pysyy samana, sen pitäisi onnistua.

Vilkaisin Hikipedian määritelmää Pro Gradusta ihan mielenkiinnosta
http://hiki.pedia.ws/wiki/Pro_gradu oli kyllä välillä ihan tippa linssissä nauramisesta.

Paras lause oli ehkäpä tämä:
"Yliopiston kannanoton mukaan Pro Gradussa mitataan opiskelijan tieteellistä kypsyyttä, käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tässä mitataan kuinka kypsynyt opiskelija on tieteeseen."

Loppuviilausta!

Hei vaan!

Olen ollut iltaisin kirjastossa 8 tuntia viikossa, sekä kotona tunteja sen mitä siellä nyt pystyy keskittymään. Materiaalia on nyt kertynyt 55 lähteen ja 59 sivun verran. Nyt on menossa kirjallisen työn loppukiri. Eli käyn läpi kappale kappaleelta työtäni, enkä katso enää lisämateriaalia. Sanoisin, että tämä alkaa olemaan tässä ja lähetän työn ohjaajille yliopistolla ja työpaikalla, sekä vielä yhdelle ystävälle. :)

Mutta jotta en hyppisi vielä onnesta, on vielä kokeellinen osio tekemättä. Siitä on vasta ~10 sivua tehtynä. Jos oikein tsemppaan saan sen ensi kuun aikana tehtyä. Nyt vaan vauhti päälle. ;)

Itsesyytöksiä

Kun tein kokeita lopputyöhöni liittyen, etsin tietoa aiheesta innolla ja materiaalia kertyikin mukavasti. Keräsin ne kansioon (koneelle & fyysisesti) ja tein niihin pienet tiivistelmät aiheesta post-it-lapuille. Nyt kun käyn artikkeleita läpi perusteellisemmin, tajuan kuinka ulkona olenkaan ollut koko aiheesta silloin. Olen jättänyt huomioimatta paljon tärkeitä seikkoja. Yliviivaustussia on sellaisten asioiden vieressä, millä oikeasti on merkitystä, enkä usko edes lukeneeni artikkelia kokonaan. Huoh. Miksen käynyt niitä läpi tarkemmin tai kirjoittanut lukemaani ylös jo silloin. Olisi pitänyt!

Syynä siihen on se, että kokonaisuus oli silloin aivan hukassa. Oppimistekniikkani on sellainen (kuten varmaan monella muullakin), että ensin opettelen aina vain ihan perusasiat. Ns. luurangon koko alueelta ja alan keräämään lihaa siihen ympärille. Tässä tapauksessa kyse on sisällysluettelosta, johon olen kerännyt lukemani mukaan tiedon aina kyseisen aiheen alle. En pidä kuitenkaan etenemisestä suoraviivaisesti alueen alusta loppuun, vaan kun jokin alkaa tökkimään, jätän sen sivuun hetkeksi, siirryn seuraavaan ja palaan myöhemmin kyseiseen kohtaan. Nyt kun en ole alussa ymmärtänyt rajata työtäni oikeassa kohdassa, vaan lukenut materiaalia hyvin laajalti, olen järkytystilassa jättänyt työni hautumaan liian pitkäksi aikaa.

Löysin yhtenä päivänä melko uuden väitöskirjan, jossa oli yksi osa käsitelynä työni minulle vaikeinta aluetta. Siinä oli tiivistettynä lueteltu kaikki ne aiheet, joita olen itsekin käynyt läpi. Käytän nyt tätä kappaletta ohjenuoranani eteenpäin, jotta muistan käydä kaikki oleelliset asiat läpi, ENKÄ lisäile enää mitään ylimääräistä. Kyseinen väitöskirja on oikea lottovoitto. Taas pieni kannustin tähän hommaan. (Vaikka tämä olisi saanut tulla eteeni jo ajat sitten)

Olen nyt sivulla 44, useiden lisättyjen kuvien, taulukoiden ja yhden hyvän artikkelin läpikäyneenä. Sitten vain seuraava otsikon alle keräämään sitä lihaa. :)

Artikkelien kimppuun!

Suorastaan pakotin itseni avaamaan artikkelikansion viime torstaina. Otin mielestäni tärkeimmän esille ja aloin silmäillä sitä. Tämän jälkeen havahduin, että tulin kirjoittaneeksi 1,5 sivua (sisältäen kuvat) aiheesta. Oikein hyvä päivä siis!

Olen nyt puolivälissä sivua 41. Vielä on käytävä loput artikkelit läpi, lopetuskappale, tiivistelmä ja sitten koko kirjallisen työn loppuviilaus.

I'm back!

Kuten voitte huomata armaat lukijani, niin 20 viikkoa meni jo. Aikaraja tuli ja minä en saanut rivin riviä kasaan. Aihe alkaa jo olemaan niin vastenmielinen, ettei artikkelimateriaalia viitsisi avata lainkaan. Aloitinkin yksinkertaisista asioista. Viilasin kuntoon aikaisempia kirjoitettuja osia ja kirjoitin puhdasta kirjatekstiä esim. laiteteoriaa jne. Palaan artikkeleihin taas pikkuhiljaa. Ne vaan olisivat tärkeimpiä käsiteltäviä työni kannalta.

Olen nyt sivulla 40, eli sivuja on tullut 5 lisää ohjaajan lukeman version jälkeen.

Välillä sitä matematiikkaa

Minulla on tosiaan vielä yksi matikan tentti tekemättä. Kävin sitä yrittämässä maaliskuussa, mutta pieleen meni, sillä olin sairaana sitä ennen. Positiivista siinä tentissä oli kuitenkin se, että ensimmäinen ja ainoa tehtävä jonka tein oli mennyt oikein. Että nyt vain opettelemaan ne viisi muuta kysymystä. :D Uusinta on 19.6 ja seuraavaa saakin odottaa elokuuhun. Tänään sitten aloitan tenttiin opiskelun.

Teen töissä tällähetkellä tuurauksia omien töiden lisäksi, niin olen ollut aivan poikki töiden jälkeen. Useampia projekteja on lähiaikoina tulossa ja vanhoja lopetettavana, joten Gradu ei kyllä ole yhtään edistynyt. Nyt parin viikon graduhuilin jälkeen on otettava taas härkää sarvista.

Ulkona on kaunis aurinkoinen ilma. En kuitenkaan kuvailisi itseäni kesäihmiseksi. Valo saa minut keväisin kyllä liikkeelle, mutta kesäisin ihailen auringon paistetta mieluummin poissa suorasta valosta. Auringossa oleilusta tulee huono olo ja palan helposti. Olen mieluummin varjossa, verhoudun vaatteisiin, puuhailen jotain tai uin. Lenkilläkin käyn vasta illalla kun on viileää. Tällaisia asioita ei oikein voi sanoa missään ääneen, sillä suurin osa tutuistani on kesäihmisiä. Talvella minulla on hyvä olla ja se on juuri sitä aikaa kun useimmat valittavat kylmyyttä. Yleisesti ottaen en puhu koskaan säästä, koska se ei vaikuta minuun niin vahvasti.

Siispä sisällä tai varjossa terassilla matikan tenttiin lukeminen ei ole minulle tuskaa. Se on minulle ihan okei. Tuntuu siltä, että muut näkevät siitä enemmän vaivaa. :) Ihmiset ovat erilaisia ja minä olen tämmöinen, kuumuuden välttäjä.

Palautetta

No niin! Ohjaaja antoi palautetta alkuviikosta. Ihan hyvää palautetta tuli :D Ja kun korjausehdotuksia katselin, niin virheinä oli muutama erikoista lauserakennetta ja sitten useampia sanoja, jotka muutettiin alan sanastoon sopivammiksi. Nämä oli onneksi helppo korjata. Laajemmin hän ei ollut kommentoinut, mikä oli minusta pettymys, sillä lähetin tekstin mukana kysymyksiä kappalemuutoksista yms. Teen muutoksia työhön ja kysyn samat kysymykset uudelleen, niin katsotaan jos sitten saisin toivomaani ohjausta. ;)

Nyt lähtee!

Olen viimeksi syventynyt kunnolla gradun tekemiseen maanantaina. Tiistaina sitten tulostin graduni ja olen lueskellut sen paperiversiota hieman iltaisin ja tehnyt merkintöjä. Täytyy myöntää, että teksti on kamalampaa näytöltä lukiessa. Paljon helpompi on saada kokonaiskuva paperiversiosta. Nyt korjaan kaikki omituisuudet mitä tekstistä löysin ja lähetän sen ohjaajalle. Kyseessä ei ole esitarkistus, niin en viilaa siitä ihan lopullista. Nythän on viikko 19, on lauantai ja kirjallinen osuus piti olla valmis sunnuntaina, mutta toivon sen olevan valmis sitten ohjaajan korjausehdotusten jälkeen. Tiedä sitten kuinka kauan se vie. Jopa viikkoja. Seuraavalla viikolla työstän kokeellista osiota. Mutta nyt hommiin ja jonkinnäköinen sepustus lähtee tänään! :)

Epäorgaanisen kemian labratöistä.

Ajatukset palkinnossa

Tänään taas pyöräilin kirjastoon kymmeneksi. No eipä siitä kirjoittamisesta mitään tullut. Sisareni mainitsi vappuna valmistujaisjuhlat, joten ideat niistä ja opiskelun loppumisesta saivat ajatukseni muualle. Melkein kaksi tuntia tein aivan muuta kuin pitäisi. Suunnittelin jopa matkaa, jonka tekisin valmistumisen jälkeen. 

Kissat kinastelevat kumpi pääsee matkalaukkuun:)

Sitten tajusin, että minulla on kesken yksi kirjoitusprojekti, eikä minun sovi suunnitella asioiden edelle ja loppuaika meni todella hyvin gradun parissa. Sain kaksi tärkeää artikkelia käytyä läpi ja pääsin sivulle 35. Kotiin päästyäni söin ja jatkan vielä lisää. Sain ehkä jonkun opiskelukärpäsen ajateltuani graduvapaata elämää ja mitä kaikkea vapaa-ajallani oikein voisin tehdä. Voisin olla aivan puhtaalla omallatunnolla, eikä mikään opiskeluasia painaisi mieltä. Sitä palkintoa odotellessa! :D

Tomaatitta

Käytin Pomorodo-tekniikkaa viime syksynä gradun teossa, kun oli vaikeuksia keskittyä. Siinä käytetään keittiössä yleistä ajastinta, ns. munankeittokelloa tai nettisovellusta, jota itse käytin. Pomorodo on italiaa ja tarkoittaa tomaattia, joka taas tulee tomaatin muotoisesta ajastimesta. Ajastimesta otetaan aika (25 min) ja tehdään intensiivisesti 25 minuuttia töitä ja kun kello soi, saa pitää 5 minuutin tauon. Kellon taas soidessa tehdään seuraava 25 minuuttinen. Näitä työskentelyvälejä kutsutaan tomaateiksi ja hyvä olisi tehdä esimerkiksi neljä tomaattia peräkkäin ennenkuin pitää pidemmän tauon. Lyhyt 5 minuutin tauko on juuri sopiva tomaattien välille, ettei keksi mitään pidempiaikaista tekemistä.

Tuo tekniikka sopi minulle, mutta huomasin työskentelyaikani olevan hieman pidempi. Työni keskeytyi aina kun tomaatti oli kulunut. Voihan aikaa tietysti muuttaa mielensä mukaan, mutta työskentelytapani tulee luonnostaan hyvin samalla kaavalla. Keskityn yleensä puolen tuntia tai 40 minuuttia kerrallaan, sitten havahdun ajatuksistani tekemään jotain muuta, pidän tauon (5-10 min) ja jatkan työn parissa. Jaksan hyvin nykyään tuon neljä tuntia eli 7-8 tomaattia, mutta se vaati paljon totuttelua. Alussa 25 minuuttiakin tuntui todella vaikealta. Tomaattini onkin nykyään oikeastaan kirjastossa vietetty aika. :)

Meillä ajastimena toimii tällainen :D

Tässä vielä linkki hyvään tomaattisovellukseen http://mytomatoes.com/

Unohdin, mutta mitäs pienistä

Lähdin tänään kiireellä töistä, jotta ehtisin kolmen bussiin ja siitä kirjastolle. Pipon, sormikkaat, kännykän ja muistitikun jätin sitten töihin ja siellä muistitikussa oli tietysti gradu. Että tällaista tänään. Kolme ensimmäistä muistin jättäneeni jo kun pääsin ovesta ulos, mutten ehtinyt enää palata. No ei se silti mitään haitannut. Materiaali oli mukana ja avasin vain uuden word-dokumentin ja aloitin artikkelien läpikäynnin. Neljä tuntia, 1,5 sivua ja useamman artikkelin läpikäyneenä päivä olikin lopulta aika hyvä.

Päivän tavoite

"Vaatii paljon tehdä jostain hyvin helppoa. Kun olet valmis, ihmiset katsovat ja kysyvät 'Tämähän on niin yksinkertaista, mikä siinä muka oli niin vaikeaa?'" – Ralph Johnson


Tämä oli gradutakuun keskustelupalstalla gradukuukauden 28. päivän aloituksena. Sopii työni, minulle vaikeimpaan osioon. 

Ensin työ sitten huvit :)

Eilinen meni paremmin kirjastossa. Järjestelin ja luin artikkeleita. Jonkin verran tekstiäkin sain aikaiseksi. Nyt olen siis sivulla 33. Loppupäivän vietin eläinten kanssa löhöten:) Kuvassa takiaiskissani Pätkis.

Väsymys

Eilinen meni aivan penkin alle. Töiden jälkeen kirjastolle neljäksi. Kaikki ihan niinkuin ennenkin, olin vain väsyneempi kuin yleensä. Jo heti alusta oli todella vaikeaa löytää motivaatiota ja kokoajan katselin kelloa. Jos olisin ollut kotona, en olisi tehnyt sitäkään vähää, mitä sain siellä aikaiseksi. Väkisin pidin itseni penkissä seitsemään saakka ja materiaalia työstäen. Ja kun pääsin kotiin harmi ja väsymys sai jo kyyneleet silmiin. "Taas tässä käy näin, miksei tää onnistu" Mieleeni tuli tuntemukset viime syksyltä. Silloin tein gradua niin tiiviisti töiden ohessa, etten enää jaksanut. Vatsa oireili. Oli siis rauhoituttava.

Avomies ei ole loppuviikkoon kotona, niin päätin itsekseni katsella jonkin hyvän elokuvan jotta tulisi parempi mieli. Se ehkä vähän auttoi, mutta tänään taas on ollut tuntemukset laidasta laitaan. Huomenna olisi taas kirjastopäivä klo 10-15. Yritän saada itseeni siihen mennessä stemppiä, jotta pääsen tästä kurjasta eroon.

Eteenpäin!

Heräsin aamulla puoli viisi, enkä saanut unta. Harkitsin puoli kuuden maissa töihin lähtöä, mutta sitten jotenkin sain unen päästä kiinni. No sitten siitä herätessänihän olin aivan sekaisin mikä päivä oli jne. Töiden jälkeen päätin herättää itseni pyöräilemällä 6 km kirjastoon. Se kyllä vihdoin virkisti ja sain neljässä tunnissa aikaiseksi 1,5 sivua tekstiä. Ei nuo sivumäärät kauhean suuria ole ja se onkin sellaista hieman muokattua tekstiä. Lukemista ja etsimistä suurin osa ajasta. Mutta eteenpäin mennään ja se on pääasia! :D

Sunnuntai

Sunnuntaiaamu, aamukahvi ja gradu:)

Graduimussa

Ei tule mieleeni yhtään kertaa aikaisemmin, että olisin aloittanut lauantaina tekemään gradua jo 10 aamulla. Siellä minä silti olin, kirjastossa 10-15. Katsoin kotona kohdan yhdestä kirjasta ja löysin monta etsimääni asiaa. Kirjoitin lähes koko ajan vain tuosta yhdestä lähteestä. Lisäksi luin lisää materiaalia. Ja kun kello oli kolme, minulla oli koko päivä aikaa sen jälkeen tehdä mitä huvitti!

Kuinka monta aamua, päivää ja iltaa olenkaan viettänyt vain itseäni kiusaten kun en ole tehnyt gradua, mutta silti on tuntunut siltä että pitäisi. Siitä tulee todella huono olo. Ja sen huonon olon purkaa myös lähimpiin ihmisiin. Gradutakuun sivuilta löytyi todella osuva teksti minulle
http://www.gradutakuu.fi/2009/08/27/ala-enaa-kiusaa-itseasi/

Minulle toimii kirjasto. Ja kun olen nyt päässyt vauhtiin, teen jo gradua iltaisin omasta toimesta. Aihe pyörii mielessäni jatkuvasti, nyt kun lokerot ovat menneet paikoilleen. Se ei tunnu enää pahalta, vaan olen todella uppoutunut jo aiheeseeni. Rehellisesti sanoen, minä ajoittain jopa pidän siitä. Ja tässähän on vaarana minun tapauksessani, että alan tekemään tästä projektista liian suurta. Ei, nyt minulla on aikaraja. Kirjallisuusosio on oltava valmis viikolla 19 ja siihen on aikaa kaksi viikkoa.

Tänään pääsin sivulle 31. Käsittelemättä on kuitenkin vielä muutama oleellinen artikkeli, joten uppoudun niihin sitten seuraavaksi.

Ihana kamala Gradu

Voi että voi ihmisen mieliala vaihdella yhden kirjastossa vietetyn neljätuntisen aikana. Olen tosiaan kerännyt materiaalini sisällysluettelon ympärille. Haalinut materiaalia kasaan sieltä sun täältä ja kirjoittanut ne vain sopivan otsikon alle. Nyt kun katselen sen osia muutaman kuukauden päästä viime kirjoitusinnostuksestani, huomaan todella paljon irrallisia tietopaketteja, joita on vain lätkäisty toistensa perään. Tänään sitten aloin niitä solmuja aukomaan ja voi että oli kamalaa. Välillä koin onnen hetkiä kun sain jonkun osion järkevästi, mutta seuraavaan kappaleeseen edetessä koin taas järkytyksen. Olin jopa kirjoittanut yhden lähteen kahteen kertaan. Näin voi käydä vain minulle. Ja minä kun luulin ettei tässä paljoa työtä enää olisi.

Kirjoitin sitten kappaleiden alkuihin suluissa, mitä aion tässä sanoa ja tuli helpottunut olo. Vihdoin jotain järjestystä tähän sekamelskaan. Nyt sain lopuksi yhden häiriökappaleen käsiteltyäkin. Ensikerralla uuden häiriön kimppuun. Eteenpäin siis!

Nyt pääsin sivulle 28.

Naapurissa ulistiin.

Olin tänään taas kirjastossa töiden jälkeen. Parasta siellä on hiljaisuus. Siellä pystyy ajattelemaan. Nyt opiskelemista taas opetellessani muistuu mieleen lapsuudestani erikoinen opiskelutapa. Pidin silloin sormia korvilla lukiessani koulutehtäviä. Jotenkin vasta silloin oli yksin ajatustensa kanssa. Lopulta se tuntui korvissa pahalta, mutta se oli keskittymiskeinoni. Erikoinen sellainen.

Tänään aluksi ajatus takkuili ja katselin kelloa, että koskas tämä oikein loppuu. Sitten yhtäkkiä löysin graduvaihteen tai ns. flown. Työskentelyni kuitenkin keskeytyi, kun naapuri huoneesta alkoi kuulua aivan älytöntä ulisemista. Aivan kuin käsiä olisi lyöty yhteen ja lisäksi kuului huutoa, että "Hei, hei, hei!". Sitten alkoi kuulua todella epävireistä naisen laulua. Katselin jo huoneen katon rajaa ja naureskelin, että onko tämä joku piilokamera. Kuulosti niin kaamealta.

Älämölö loppui lopulta. En tiedä missä välissä, sillä jatkoin materiaalin parissa. En muistanut koko tapausta, kunnes tulin kotiin ja huomasin avomieheni katselevan jääkiekon SM-kisoja. Lopulta se älämölön syykin sitten selvisi. Nuo ihmeelliset ulinat osuivat nimittäin yhteen juuri kisojen alun kanssa. Matsia oli ilmeisesti katseltu koneelta ja paikalliset kisat nyt saavat täällä ihmiset muutenkin sekaisin. Normaalia käyttäytymistä siis. :)

Tänään tuli hieman lisää tekstiä kirjalliseen osioon ja sitten taas järjestelin kappaleita uuteen uskoon. Kaikenlaisia outoja lauseita sitä on tullut suomennettua englanninkielisestä materiaalista. Sivuja nyt 27. Kyllä tämä etenee pikkuhiljaa:)

Innostusta

Vihdoin ja viimein olen löytänyt graduinnostuksen! Kyllä sitä on odotettu.

Lähdin tänään töistä suoraan kirjastolle ja varaamaani tutkijanhuoneeseen. Kolmen tunnin jälkeen aika tuntui jopa loppuvan kesken. Sain tehtyä kaksi sivua lisää tekstiä (no oli siinä yksi taulukko ja kuva) ja muokkasin järjestystä. Parasta siinä kuitenkin oli se, että aloin hahmottamaan miten vaikeimman osion työstäni teen. Se on pelkistetysti sanottuna kappaleena häiriöt, ja se kyllä on tuottanut häiriötä työhöni. Vaikeinta kyseisessä kappaleessa on tehdä siitä järkevä. Lopputyölläni on potentiaalia erittäin sekavaksi saippuasarjaksi. Kukaan ei oikein tule toimeen kenenkään kanssa, mutta lopulta kaikilla on jokin suhde toisiinsa. Luin moneen kertaan ohjaajani antaman ohjeen ja sain ajatuksesta kiinni. Kappale alkoi hahmottua ja nyt siinä on jo juoni!

Uuteen nousuun!

Hei vaan taas! Sairastin saman flunssan/influenssan kuin muutama muukin tässä lähiaikoina. Enpä ole vuosiin ollut kuumeessa, mutta tuli se sitten koettua. Jokin viheliäinen poskionteloonkin on juuttunut, sillä se tuntuu vihoittelevan edelleen.

Tentissä kävin 20. päivä, mutta en ollut lukenut tarpeeksi. Olin hieman vielä kipeä tentissäkin. Yhteen kysymykseen osasin vastata, mutta ei sillä taidettu pitkälle päästä. Se tenttikerta meni nyt, joten keskityn kirjoittamiseen.

Tällä viikolla olen lukenut gradumateriaalia ja toisten graduja. Toisten töiden lukeminen kyllä kannattaa, kun oman tekeminen on jumissa. Siitä tajuaa sen, ettei kirjoittaminen olekaan niin vaikeaa kuin luulisi. Sain siitä lisää motivaatiota. Oma teksti tuntuu pelkältä luettelolta, jolla ei ole luontevaa jatkoa toisiinsa. Se minun on korjattava.

Tämä oli neljäs viikko. Kuusi vielä jäljellä kirjallisen osion loppuun saattamiseksi. Nämä pääsiäisen vapaat ovat olleet hyödylliset työn edistymisen kannalta.

Lopuksi hyvää pääsiäistä toivottaa kissamme Vinku!

Musiikilla vai ilman?

Keskittyminen kotona on vaikeaa. Minun tapani tehdä matematiikan laskuja on katsoa tv:tä, naputtella kännykkää, selailla nettiä, syödä, höpötellä avomiehelle ja silitellä kissoja samalla. Jos iskee väsynyt olo, laitan taustalle vielä soimaan metallimusiikin parhaimmistoa. Se piristää ja aiheuttaa lisäksi pään nyökyttelyä, sekä sormien, että jalkojen rytmistä naputusta.

Opiskelu voi oikeasti toimia paremmin, kun on häiriötekijöitä ympärillä. Kaikesta häiriöstä tulee keskittymiseen jollaintapaa hieman enemmän haastetta. Opiskelu ei ole niin puuduttavaa, kun samalla ympärillä on kaikenlaista viihdettä. Myös pieni paniikki toimii samoin. Kun opiskelee viimetipassa, tulee siitä pakkoa ja usein minulla parhaat tulokset ovat tulleet silloin. Toisin on taas silloin, kun opiskeluaihe on hankala ja kun on hieman hermostunut suoriutumisestaan. SIlloin ei häiriötekijöistä enää ole hyötyä, vaan kaikki alkaa ottamaan päähän tosissaan. Musiikki, tv, tietokone, kännykkä, mies, eläimet ja sekainen asunto ärsyttävät! Asunto pitää siivota, mies karkottaa ulos talosta, laitteet sulkea ja kun nämä on saanut tehtyä, hukkaan heitetty opiskeluun käyttämätön aika ja jäljellä oleva aika saa stressaantumaan vielä entisestään.

Päivän opiskelukiintiön täyttämiseen en tarvitsisi kuin pari tuntia illassa ja sitten voisin olla tyytyväinen saadessani jotain aikaan. Tiedostan tämän, mutta jotenkin toistan samaa kaavaa kerta toisensa jälkeen. Kotiin tullessa kaikki mahdolliset sähkölaitteet päälle ja eikun opiskelemaan!

Olen opiskellut suurimman osan elämästäni ja edelleen etsin sitä parasta opiskeluympäristöä. Kuulostaa varmasti erikoiselta, mutta parhas keskittyminen on ollut niillä kerroilla, kun olen päätynyt tekemään tenttiä yksin johonkin sivuhuoneeseen. Silloin minulle on annettu aikaraja ja hiljainen huone, jossa ei ole mitään virikkeitä. Niin hullulta kuin se kuulostaa, niin minusta tuntuu että aika pysähtyy ja kuulen omat ajatukseni. Annettu aikaraja kuitenkin luo siihen pienen keskittymispakon. Eihän siellä koko päivää voi ajatella mitä sattuu:) Tätä aloin pohtimaan siksi, että äitini ehdotti minulle yhtenä päivänä opiskeluavuksi kirjaston tutkijanhuonetta. Se kuulosti mielenkiintoiselta. Sehän saattaisi oikeasti toimia, sillä tilanne olisi tenttiesimerkkiä vastaava. Täytyy siis kokeilla!

Loppupäätelmäni on, että minun täytyy ilmeisesti valita opiskeluympäristö stressitason ja mielialan mukaan! :)

Asenne uusiksi!

Tein lopputyöni kokeellisen osion työt vuoden 2012 helmi-huhtikuussa. Kun nyt eletään maaliskuun 2013 alkua, minulla on siis ollut mahdollisia kirjoituskuukausia jo 9. Kuitenkaan tuosta 9 kuukaudesta ei ole varsinaista kirjoitusvaihetta, kuin noin yksi kolmasosaa. Muu aika on mennyt töissä ja muiden mielenkiintoisempien projektien parissa. 

Kokeellista osiota olen kirjoittanut 6 sivua. Testit on tehty, joten sen pitäisi olla vain tehdyn työn raportointia. Lopputyön lähdekirjallisuutta olen kirjoittanut läpi tähän mennessä yhteensä 40 kpl, johon kuuluu artikkeleita, kirjoja ja nettisivustoja. Olen tyytyväinen jos lopullisessa työssä lähdeluettelossa on yhteensä n. 60 viitettä. Näistä olen kasannut kirjalliseen osioon 24 sivua, joka saa jäädä n. 30 sivuun. Minulla on vielä paljon hyviä artikkeleita kirjoittamatta puhtaaksi kirjalliseen osioon. Näistä saan kyllä loput sivut kirjoitettua. Minun ei siis oikeastaan enää tarvitse keskittyä lähteiden etsimiseen. 

Loppujen lopuksi, kun sain ajatukseni tähän kirjoitettua, en tiedä mikä tässä gradunteossa edes mättää. Olen lähes puolivälissä gradussani ja valmistuminen häämöttää lähitulevaisuudessa, jos vain saan itsestäni sen verran irti. 

Olen muodostanut mielessäni gradusta suuren mörön, joka tuottaa ahdistumisen ja pelon tunteita kaikille, jotka vastaavaa joutuu kokemaan. En ainakaan itse tiedä ketään, joka olisi innoissaan siitä enää graduporsessinsa alkuhuuman jälkeen. Tämä 20 viikkoa onkin minulle viimeinen mahdollisuus tehdä muutos ajattelutavassani. Siihen on suhtauduttava vain innolla ja tutkijanaivoilla! Graduaiheeni on oikeasti mielenkiintoinen, miksi tekisin tästä matkastani niin vaikeaa? 

Valmiiksi 20 viikossa!

Kevät ja projektina valmistuminen!

Blogini idea lähti siitä, etten ole saanut Kemian opintojani loppuun toivomassani ajassa. Luin gradutakuu blogisivuilta artikkelin "kuinka saada gradu valmiiksi 20 viikossa":
http://www.gradutakuu.fi/2010/05/05/gradu-valmiiksi-20-viikossa/
Ajattelin, että sen olisi pakko onnistua, sillä olenhan jo aloittanut graduani. Graduuni kuuluu kirjallinen ja kokeellinen osio, sekä tilastollinen tulosten tarkastelu. 20 viikkooni kuuluu myös yksi matematiikan tentti 20.3. Tähän lisätään vaikeusasteeksi se, että käyn päivät töissä. Kuulostaa paljolta, mutta olen gradussani jo melko pitkällä. Toivon siis, että lisääntyvä auringonpaiste saa minuun puhtia, sillä olen kyllästynyt ainaseen sitkutteluun. Sittenkun gradu on valmis, voin urheilla, viettää enemmän aikaa kavereiden kanssa, matkustella ja kaikkea mitä ikinä keksinkään!

Lähtölaskenta alkaa maanantaina 4.3.13 ja 10 viikon päästä, viikolla 19 pitäisi olla tentti ja kirjallinen osio tehtynä. Tämän jälkeen olisi 10 viikkoa aika tehdä kokeellinen osio, sekä tilastollinen tarkastelu loppuun. 20 viikkoa tulee täyteen siis viikolla 29. Tarkoituksenani on päivittää blogiani ainakin kerran viikossa. Kiitos kun luit ensimmäisen blogipäivitykseni. Tästä se lähtee gradujuna puksuttamaan!