Opiskelu voi oikeasti toimia paremmin, kun on häiriötekijöitä ympärillä. Kaikesta häiriöstä tulee keskittymiseen jollaintapaa hieman enemmän haastetta. Opiskelu ei ole niin puuduttavaa, kun samalla ympärillä on kaikenlaista viihdettä. Myös pieni paniikki toimii samoin. Kun opiskelee viimetipassa, tulee siitä pakkoa ja usein minulla parhaat tulokset ovat tulleet silloin. Toisin on taas silloin, kun opiskeluaihe on hankala ja kun on hieman hermostunut suoriutumisestaan. SIlloin ei häiriötekijöistä enää ole hyötyä, vaan kaikki alkaa ottamaan päähän tosissaan. Musiikki, tv, tietokone, kännykkä, mies, eläimet ja sekainen asunto ärsyttävät! Asunto pitää siivota, mies karkottaa ulos talosta, laitteet sulkea ja kun nämä on saanut tehtyä, hukkaan heitetty opiskeluun käyttämätön aika ja jäljellä oleva aika saa stressaantumaan vielä entisestään.
Päivän opiskelukiintiön täyttämiseen en tarvitsisi kuin pari tuntia illassa ja sitten voisin olla tyytyväinen saadessani jotain aikaan. Tiedostan tämän, mutta jotenkin toistan samaa kaavaa kerta toisensa jälkeen. Kotiin tullessa kaikki mahdolliset sähkölaitteet päälle ja eikun opiskelemaan!
Olen opiskellut suurimman osan elämästäni ja edelleen etsin sitä parasta opiskeluympäristöä. Kuulostaa varmasti erikoiselta, mutta parhas keskittyminen on ollut niillä kerroilla, kun olen päätynyt tekemään tenttiä yksin johonkin sivuhuoneeseen. Silloin minulle on annettu aikaraja ja hiljainen huone, jossa ei ole mitään virikkeitä. Niin hullulta kuin se kuulostaa, niin minusta tuntuu että aika pysähtyy ja kuulen omat ajatukseni. Annettu aikaraja kuitenkin luo siihen pienen keskittymispakon. Eihän siellä koko päivää voi ajatella mitä sattuu:) Tätä aloin pohtimaan siksi, että äitini ehdotti minulle yhtenä päivänä opiskeluavuksi kirjaston tutkijanhuonetta. Se kuulosti mielenkiintoiselta. Sehän saattaisi oikeasti toimia, sillä tilanne olisi tenttiesimerkkiä vastaava. Täytyy siis kokeilla!
