Eilinen meni aivan penkin alle. Töiden jälkeen kirjastolle neljäksi. Kaikki ihan niinkuin ennenkin, olin vain väsyneempi kuin yleensä. Jo heti alusta oli todella vaikeaa löytää motivaatiota ja kokoajan katselin kelloa. Jos olisin ollut kotona, en olisi tehnyt sitäkään vähää, mitä sain siellä aikaiseksi. Väkisin pidin itseni penkissä seitsemään saakka ja materiaalia työstäen. Ja kun pääsin kotiin harmi ja väsymys sai jo kyyneleet silmiin. "Taas tässä käy näin, miksei tää onnistu" Mieleeni tuli tuntemukset viime syksyltä. Silloin tein gradua niin tiiviisti töiden ohessa, etten enää jaksanut. Vatsa oireili. Oli siis rauhoituttava.
Avomies ei ole loppuviikkoon kotona, niin päätin itsekseni katsella jonkin hyvän elokuvan jotta tulisi parempi mieli. Se ehkä vähän auttoi, mutta tänään taas on ollut tuntemukset laidasta laitaan. Huomenna olisi taas kirjastopäivä klo 10-15. Yritän saada itseeni siihen mennessä stemppiä, jotta pääsen tästä kurjasta eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti