tiistai 3. syyskuuta 2013

Itsesyytöksiä

Kun tein kokeita lopputyöhöni liittyen, etsin tietoa aiheesta innolla ja materiaalia kertyikin mukavasti. Keräsin ne kansioon (koneelle & fyysisesti) ja tein niihin pienet tiivistelmät aiheesta post-it-lapuille. Nyt kun käyn artikkeleita läpi perusteellisemmin, tajuan kuinka ulkona olenkaan ollut koko aiheesta silloin. Olen jättänyt huomioimatta paljon tärkeitä seikkoja. Yliviivaustussia on sellaisten asioiden vieressä, millä oikeasti on merkitystä, enkä usko edes lukeneeni artikkelia kokonaan. Huoh. Miksen käynyt niitä läpi tarkemmin tai kirjoittanut lukemaani ylös jo silloin. Olisi pitänyt!

Syynä siihen on se, että kokonaisuus oli silloin aivan hukassa. Oppimistekniikkani on sellainen (kuten varmaan monella muullakin), että ensin opettelen aina vain ihan perusasiat. Ns. luurangon koko alueelta ja alan keräämään lihaa siihen ympärille. Tässä tapauksessa kyse on sisällysluettelosta, johon olen kerännyt lukemani mukaan tiedon aina kyseisen aiheen alle. En pidä kuitenkaan etenemisestä suoraviivaisesti alueen alusta loppuun, vaan kun jokin alkaa tökkimään, jätän sen sivuun hetkeksi, siirryn seuraavaan ja palaan myöhemmin kyseiseen kohtaan. Nyt kun en ole alussa ymmärtänyt rajata työtäni oikeassa kohdassa, vaan lukenut materiaalia hyvin laajalti, olen järkytystilassa jättänyt työni hautumaan liian pitkäksi aikaa.

Löysin yhtenä päivänä melko uuden väitöskirjan, jossa oli yksi osa käsitelynä työni minulle vaikeinta aluetta. Siinä oli tiivistettynä lueteltu kaikki ne aiheet, joita olen itsekin käynyt läpi. Käytän nyt tätä kappaletta ohjenuoranani eteenpäin, jotta muistan käydä kaikki oleelliset asiat läpi, ENKÄ lisäile enää mitään ylimääräistä. Kyseinen väitöskirja on oikea lottovoitto. Taas pieni kannustin tähän hommaan. (Vaikka tämä olisi saanut tulla eteeni jo ajat sitten)

Olen nyt sivulla 44, useiden lisättyjen kuvien, taulukoiden ja yhden hyvän artikkelin läpikäyneenä. Sitten vain seuraava otsikon alle keräämään sitä lihaa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti