Naapurissa ulistiin.

Olin tänään taas kirjastossa töiden jälkeen. Parasta siellä on hiljaisuus. Siellä pystyy ajattelemaan. Nyt opiskelemista taas opetellessani muistuu mieleen lapsuudestani erikoinen opiskelutapa. Pidin silloin sormia korvilla lukiessani koulutehtäviä. Jotenkin vasta silloin oli yksin ajatustensa kanssa. Lopulta se tuntui korvissa pahalta, mutta se oli keskittymiskeinoni. Erikoinen sellainen.

Tänään aluksi ajatus takkuili ja katselin kelloa, että koskas tämä oikein loppuu. Sitten yhtäkkiä löysin graduvaihteen tai ns. flown. Työskentelyni kuitenkin keskeytyi, kun naapuri huoneesta alkoi kuulua aivan älytöntä ulisemista. Aivan kuin käsiä olisi lyöty yhteen ja lisäksi kuului huutoa, että "Hei, hei, hei!". Sitten alkoi kuulua todella epävireistä naisen laulua. Katselin jo huoneen katon rajaa ja naureskelin, että onko tämä joku piilokamera. Kuulosti niin kaamealta.

Älämölö loppui lopulta. En tiedä missä välissä, sillä jatkoin materiaalin parissa. En muistanut koko tapausta, kunnes tulin kotiin ja huomasin avomieheni katselevan jääkiekon SM-kisoja. Lopulta se älämölön syykin sitten selvisi. Nuo ihmeelliset ulinat osuivat nimittäin yhteen juuri kisojen alun kanssa. Matsia oli ilmeisesti katseltu koneelta ja paikalliset kisat nyt saavat täällä ihmiset muutenkin sekaisin. Normaalia käyttäytymistä siis. :)

Tänään tuli hieman lisää tekstiä kirjalliseen osioon ja sitten taas järjestelin kappaleita uuteen uskoon. Kaikenlaisia outoja lauseita sitä on tullut suomennettua englanninkielisestä materiaalista. Sivuja nyt 27. Kyllä tämä etenee pikkuhiljaa:)