Tykkään mun ohjaajasta!

Graduohjaajani yliopistolla on ollut kannustava aina lähettäessäni hänelle omia raapustuksiani. Takaisin tulee aina tsemppausta. Minulla on aina ollut hyvät aikeet näiden rohkaisevien sanojen jälkeen tehdä työ nopeasti korjauksien jälkeen loppuun. Se innostus ei ole kestänyt kuin sen päivän ja sitten kohtaan ensimmäisen ongelman. 

Nyt viimeisimmässä viestissään hän laittoi minulle, että korjausten jälkeen gradu olisi valmis. Ja valmistuminen ei ole mahdotonta tämän vuoden puolella. Varovaisesti hihkun hiljaa ja siirryn pois internetin maailmasta jatkamaan pakerrusta, hänen sanansa mielessäni.

Wumo:ssa asiat eivät olleet yhtä hyvin:

Ja nyt taas tökkii

Tänään ja eilen kirjastolla... Keskittyminen ei onnistunut niin millään. Luin jotain todella "kiinnostavia" tekstejä netistä kuinka peliteollisuus on muuttanut suomen ja muuta mielenkiintoista. Mitähän nyt oikein tapahtui kun ei enää suju. Pari päivää sitten lähetin kirjallista osaa ympäriinsä ja nyt kokeellinen osio tökkii ja pahasti. kaipa tässä olisi pitänyt ajatella välillä jotain muuta. Kokeilen viikonloppuna uudelleen paremmalla fiiliksellä.

Ja taas lähtee!

Loppukiri vaan kiihtyy. Viimeaikoina olen ollut kirjastossa sitten yhä vain useammin. Olisiko viime viikolla tullut 15 tuntia kasaan. No jokatapauksessa työ lähti tänään kaikille mahdollisille tahoille ihmeteltäväksi ja korjailtavaksi. Nyt olen tekemässä kokeellista osiota. Siihen ei oikein saisi tuhlata aikaa tätä kuuta pidemmälle, mutta... Katsotaan. Jos vauhti pysyy samana, sen pitäisi onnistua.

Vilkaisin Hikipedian määritelmää Pro Gradusta ihan mielenkiinnosta
http://hiki.pedia.ws/wiki/Pro_gradu oli kyllä välillä ihan tippa linssissä nauramisesta.

Paras lause oli ehkäpä tämä:
"Yliopiston kannanoton mukaan Pro Gradussa mitataan opiskelijan tieteellistä kypsyyttä, käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tässä mitataan kuinka kypsynyt opiskelija on tieteeseen."

Loppuviilausta!

Hei vaan!

Olen ollut iltaisin kirjastossa 8 tuntia viikossa, sekä kotona tunteja sen mitä siellä nyt pystyy keskittymään. Materiaalia on nyt kertynyt 55 lähteen ja 59 sivun verran. Nyt on menossa kirjallisen työn loppukiri. Eli käyn läpi kappale kappaleelta työtäni, enkä katso enää lisämateriaalia. Sanoisin, että tämä alkaa olemaan tässä ja lähetän työn ohjaajille yliopistolla ja työpaikalla, sekä vielä yhdelle ystävälle. :)

Mutta jotta en hyppisi vielä onnesta, on vielä kokeellinen osio tekemättä. Siitä on vasta ~10 sivua tehtynä. Jos oikein tsemppaan saan sen ensi kuun aikana tehtyä. Nyt vaan vauhti päälle. ;)

Itsesyytöksiä

Kun tein kokeita lopputyöhöni liittyen, etsin tietoa aiheesta innolla ja materiaalia kertyikin mukavasti. Keräsin ne kansioon (koneelle & fyysisesti) ja tein niihin pienet tiivistelmät aiheesta post-it-lapuille. Nyt kun käyn artikkeleita läpi perusteellisemmin, tajuan kuinka ulkona olenkaan ollut koko aiheesta silloin. Olen jättänyt huomioimatta paljon tärkeitä seikkoja. Yliviivaustussia on sellaisten asioiden vieressä, millä oikeasti on merkitystä, enkä usko edes lukeneeni artikkelia kokonaan. Huoh. Miksen käynyt niitä läpi tarkemmin tai kirjoittanut lukemaani ylös jo silloin. Olisi pitänyt!

Syynä siihen on se, että kokonaisuus oli silloin aivan hukassa. Oppimistekniikkani on sellainen (kuten varmaan monella muullakin), että ensin opettelen aina vain ihan perusasiat. Ns. luurangon koko alueelta ja alan keräämään lihaa siihen ympärille. Tässä tapauksessa kyse on sisällysluettelosta, johon olen kerännyt lukemani mukaan tiedon aina kyseisen aiheen alle. En pidä kuitenkaan etenemisestä suoraviivaisesti alueen alusta loppuun, vaan kun jokin alkaa tökkimään, jätän sen sivuun hetkeksi, siirryn seuraavaan ja palaan myöhemmin kyseiseen kohtaan. Nyt kun en ole alussa ymmärtänyt rajata työtäni oikeassa kohdassa, vaan lukenut materiaalia hyvin laajalti, olen järkytystilassa jättänyt työni hautumaan liian pitkäksi aikaa.

Löysin yhtenä päivänä melko uuden väitöskirjan, jossa oli yksi osa käsitelynä työni minulle vaikeinta aluetta. Siinä oli tiivistettynä lueteltu kaikki ne aiheet, joita olen itsekin käynyt läpi. Käytän nyt tätä kappaletta ohjenuoranani eteenpäin, jotta muistan käydä kaikki oleelliset asiat läpi, ENKÄ lisäile enää mitään ylimääräistä. Kyseinen väitöskirja on oikea lottovoitto. Taas pieni kannustin tähän hommaan. (Vaikka tämä olisi saanut tulla eteeni jo ajat sitten)

Olen nyt sivulla 44, useiden lisättyjen kuvien, taulukoiden ja yhden hyvän artikkelin läpikäyneenä. Sitten vain seuraava otsikon alle keräämään sitä lihaa. :)

Artikkelien kimppuun!

Suorastaan pakotin itseni avaamaan artikkelikansion viime torstaina. Otin mielestäni tärkeimmän esille ja aloin silmäillä sitä. Tämän jälkeen havahduin, että tulin kirjoittaneeksi 1,5 sivua (sisältäen kuvat) aiheesta. Oikein hyvä päivä siis!

Olen nyt puolivälissä sivua 41. Vielä on käytävä loput artikkelit läpi, lopetuskappale, tiivistelmä ja sitten koko kirjallisen työn loppuviilaus.

I'm back!

Kuten voitte huomata armaat lukijani, niin 20 viikkoa meni jo. Aikaraja tuli ja minä en saanut rivin riviä kasaan. Aihe alkaa jo olemaan niin vastenmielinen, ettei artikkelimateriaalia viitsisi avata lainkaan. Aloitinkin yksinkertaisista asioista. Viilasin kuntoon aikaisempia kirjoitettuja osia ja kirjoitin puhdasta kirjatekstiä esim. laiteteoriaa jne. Palaan artikkeleihin taas pikkuhiljaa. Ne vaan olisivat tärkeimpiä käsiteltäviä työni kannalta.

Olen nyt sivulla 40, eli sivuja on tullut 5 lisää ohjaajan lukeman version jälkeen.

Välillä sitä matematiikkaa

Minulla on tosiaan vielä yksi matikan tentti tekemättä. Kävin sitä yrittämässä maaliskuussa, mutta pieleen meni, sillä olin sairaana sitä ennen. Positiivista siinä tentissä oli kuitenkin se, että ensimmäinen ja ainoa tehtävä jonka tein oli mennyt oikein. Että nyt vain opettelemaan ne viisi muuta kysymystä. :D Uusinta on 19.6 ja seuraavaa saakin odottaa elokuuhun. Tänään sitten aloitan tenttiin opiskelun.

Teen töissä tällähetkellä tuurauksia omien töiden lisäksi, niin olen ollut aivan poikki töiden jälkeen. Useampia projekteja on lähiaikoina tulossa ja vanhoja lopetettavana, joten Gradu ei kyllä ole yhtään edistynyt. Nyt parin viikon graduhuilin jälkeen on otettava taas härkää sarvista.

Ulkona on kaunis aurinkoinen ilma. En kuitenkaan kuvailisi itseäni kesäihmiseksi. Valo saa minut keväisin kyllä liikkeelle, mutta kesäisin ihailen auringon paistetta mieluummin poissa suorasta valosta. Auringossa oleilusta tulee huono olo ja palan helposti. Olen mieluummin varjossa, verhoudun vaatteisiin, puuhailen jotain tai uin. Lenkilläkin käyn vasta illalla kun on viileää. Tällaisia asioita ei oikein voi sanoa missään ääneen, sillä suurin osa tutuistani on kesäihmisiä. Talvella minulla on hyvä olla ja se on juuri sitä aikaa kun useimmat valittavat kylmyyttä. Yleisesti ottaen en puhu koskaan säästä, koska se ei vaikuta minuun niin vahvasti.

Siispä sisällä tai varjossa terassilla matikan tenttiin lukeminen ei ole minulle tuskaa. Se on minulle ihan okei. Tuntuu siltä, että muut näkevät siitä enemmän vaivaa. :) Ihmiset ovat erilaisia ja minä olen tämmöinen, kuumuuden välttäjä.

Palautetta

No niin! Ohjaaja antoi palautetta alkuviikosta. Ihan hyvää palautetta tuli :D Ja kun korjausehdotuksia katselin, niin virheinä oli muutama erikoista lauserakennetta ja sitten useampia sanoja, jotka muutettiin alan sanastoon sopivammiksi. Nämä oli onneksi helppo korjata. Laajemmin hän ei ollut kommentoinut, mikä oli minusta pettymys, sillä lähetin tekstin mukana kysymyksiä kappalemuutoksista yms. Teen muutoksia työhön ja kysyn samat kysymykset uudelleen, niin katsotaan jos sitten saisin toivomaani ohjausta. ;)

Nyt lähtee!

Olen viimeksi syventynyt kunnolla gradun tekemiseen maanantaina. Tiistaina sitten tulostin graduni ja olen lueskellut sen paperiversiota hieman iltaisin ja tehnyt merkintöjä. Täytyy myöntää, että teksti on kamalampaa näytöltä lukiessa. Paljon helpompi on saada kokonaiskuva paperiversiosta. Nyt korjaan kaikki omituisuudet mitä tekstistä löysin ja lähetän sen ohjaajalle. Kyseessä ei ole esitarkistus, niin en viilaa siitä ihan lopullista. Nythän on viikko 19, on lauantai ja kirjallinen osuus piti olla valmis sunnuntaina, mutta toivon sen olevan valmis sitten ohjaajan korjausehdotusten jälkeen. Tiedä sitten kuinka kauan se vie. Jopa viikkoja. Seuraavalla viikolla työstän kokeellista osiota. Mutta nyt hommiin ja jonkinnäköinen sepustus lähtee tänään! :)

Epäorgaanisen kemian labratöistä.

Ajatukset palkinnossa

Tänään taas pyöräilin kirjastoon kymmeneksi. No eipä siitä kirjoittamisesta mitään tullut. Sisareni mainitsi vappuna valmistujaisjuhlat, joten ideat niistä ja opiskelun loppumisesta saivat ajatukseni muualle. Melkein kaksi tuntia tein aivan muuta kuin pitäisi. Suunnittelin jopa matkaa, jonka tekisin valmistumisen jälkeen. 

Kissat kinastelevat kumpi pääsee matkalaukkuun:)

Sitten tajusin, että minulla on kesken yksi kirjoitusprojekti, eikä minun sovi suunnitella asioiden edelle ja loppuaika meni todella hyvin gradun parissa. Sain kaksi tärkeää artikkelia käytyä läpi ja pääsin sivulle 35. Kotiin päästyäni söin ja jatkan vielä lisää. Sain ehkä jonkun opiskelukärpäsen ajateltuani graduvapaata elämää ja mitä kaikkea vapaa-ajallani oikein voisin tehdä. Voisin olla aivan puhtaalla omallatunnolla, eikä mikään opiskeluasia painaisi mieltä. Sitä palkintoa odotellessa! :D

Tomaatitta

Käytin Pomorodo-tekniikkaa viime syksynä gradun teossa, kun oli vaikeuksia keskittyä. Siinä käytetään keittiössä yleistä ajastinta, ns. munankeittokelloa tai nettisovellusta, jota itse käytin. Pomorodo on italiaa ja tarkoittaa tomaattia, joka taas tulee tomaatin muotoisesta ajastimesta. Ajastimesta otetaan aika (25 min) ja tehdään intensiivisesti 25 minuuttia töitä ja kun kello soi, saa pitää 5 minuutin tauon. Kellon taas soidessa tehdään seuraava 25 minuuttinen. Näitä työskentelyvälejä kutsutaan tomaateiksi ja hyvä olisi tehdä esimerkiksi neljä tomaattia peräkkäin ennenkuin pitää pidemmän tauon. Lyhyt 5 minuutin tauko on juuri sopiva tomaattien välille, ettei keksi mitään pidempiaikaista tekemistä.

Tuo tekniikka sopi minulle, mutta huomasin työskentelyaikani olevan hieman pidempi. Työni keskeytyi aina kun tomaatti oli kulunut. Voihan aikaa tietysti muuttaa mielensä mukaan, mutta työskentelytapani tulee luonnostaan hyvin samalla kaavalla. Keskityn yleensä puolen tuntia tai 40 minuuttia kerrallaan, sitten havahdun ajatuksistani tekemään jotain muuta, pidän tauon (5-10 min) ja jatkan työn parissa. Jaksan hyvin nykyään tuon neljä tuntia eli 7-8 tomaattia, mutta se vaati paljon totuttelua. Alussa 25 minuuttiakin tuntui todella vaikealta. Tomaattini onkin nykyään oikeastaan kirjastossa vietetty aika. :)

Meillä ajastimena toimii tällainen :D

Tässä vielä linkki hyvään tomaattisovellukseen http://mytomatoes.com/

Unohdin, mutta mitäs pienistä

Lähdin tänään kiireellä töistä, jotta ehtisin kolmen bussiin ja siitä kirjastolle. Pipon, sormikkaat, kännykän ja muistitikun jätin sitten töihin ja siellä muistitikussa oli tietysti gradu. Että tällaista tänään. Kolme ensimmäistä muistin jättäneeni jo kun pääsin ovesta ulos, mutten ehtinyt enää palata. No ei se silti mitään haitannut. Materiaali oli mukana ja avasin vain uuden word-dokumentin ja aloitin artikkelien läpikäynnin. Neljä tuntia, 1,5 sivua ja useamman artikkelin läpikäyneenä päivä olikin lopulta aika hyvä.

Päivän tavoite

"Vaatii paljon tehdä jostain hyvin helppoa. Kun olet valmis, ihmiset katsovat ja kysyvät 'Tämähän on niin yksinkertaista, mikä siinä muka oli niin vaikeaa?'" – Ralph Johnson


Tämä oli gradutakuun keskustelupalstalla gradukuukauden 28. päivän aloituksena. Sopii työni, minulle vaikeimpaan osioon. 

Ensin työ sitten huvit :)

Eilinen meni paremmin kirjastossa. Järjestelin ja luin artikkeleita. Jonkin verran tekstiäkin sain aikaiseksi. Nyt olen siis sivulla 33. Loppupäivän vietin eläinten kanssa löhöten:) Kuvassa takiaiskissani Pätkis.

Väsymys

Eilinen meni aivan penkin alle. Töiden jälkeen kirjastolle neljäksi. Kaikki ihan niinkuin ennenkin, olin vain väsyneempi kuin yleensä. Jo heti alusta oli todella vaikeaa löytää motivaatiota ja kokoajan katselin kelloa. Jos olisin ollut kotona, en olisi tehnyt sitäkään vähää, mitä sain siellä aikaiseksi. Väkisin pidin itseni penkissä seitsemään saakka ja materiaalia työstäen. Ja kun pääsin kotiin harmi ja väsymys sai jo kyyneleet silmiin. "Taas tässä käy näin, miksei tää onnistu" Mieleeni tuli tuntemukset viime syksyltä. Silloin tein gradua niin tiiviisti töiden ohessa, etten enää jaksanut. Vatsa oireili. Oli siis rauhoituttava.

Avomies ei ole loppuviikkoon kotona, niin päätin itsekseni katsella jonkin hyvän elokuvan jotta tulisi parempi mieli. Se ehkä vähän auttoi, mutta tänään taas on ollut tuntemukset laidasta laitaan. Huomenna olisi taas kirjastopäivä klo 10-15. Yritän saada itseeni siihen mennessä stemppiä, jotta pääsen tästä kurjasta eroon.

Eteenpäin!

Heräsin aamulla puoli viisi, enkä saanut unta. Harkitsin puoli kuuden maissa töihin lähtöä, mutta sitten jotenkin sain unen päästä kiinni. No sitten siitä herätessänihän olin aivan sekaisin mikä päivä oli jne. Töiden jälkeen päätin herättää itseni pyöräilemällä 6 km kirjastoon. Se kyllä vihdoin virkisti ja sain neljässä tunnissa aikaiseksi 1,5 sivua tekstiä. Ei nuo sivumäärät kauhean suuria ole ja se onkin sellaista hieman muokattua tekstiä. Lukemista ja etsimistä suurin osa ajasta. Mutta eteenpäin mennään ja se on pääasia! :D

Sunnuntai

Sunnuntaiaamu, aamukahvi ja gradu:)

Graduimussa

Ei tule mieleeni yhtään kertaa aikaisemmin, että olisin aloittanut lauantaina tekemään gradua jo 10 aamulla. Siellä minä silti olin, kirjastossa 10-15. Katsoin kotona kohdan yhdestä kirjasta ja löysin monta etsimääni asiaa. Kirjoitin lähes koko ajan vain tuosta yhdestä lähteestä. Lisäksi luin lisää materiaalia. Ja kun kello oli kolme, minulla oli koko päivä aikaa sen jälkeen tehdä mitä huvitti!

Kuinka monta aamua, päivää ja iltaa olenkaan viettänyt vain itseäni kiusaten kun en ole tehnyt gradua, mutta silti on tuntunut siltä että pitäisi. Siitä tulee todella huono olo. Ja sen huonon olon purkaa myös lähimpiin ihmisiin. Gradutakuun sivuilta löytyi todella osuva teksti minulle
http://www.gradutakuu.fi/2009/08/27/ala-enaa-kiusaa-itseasi/

Minulle toimii kirjasto. Ja kun olen nyt päässyt vauhtiin, teen jo gradua iltaisin omasta toimesta. Aihe pyörii mielessäni jatkuvasti, nyt kun lokerot ovat menneet paikoilleen. Se ei tunnu enää pahalta, vaan olen todella uppoutunut jo aiheeseeni. Rehellisesti sanoen, minä ajoittain jopa pidän siitä. Ja tässähän on vaarana minun tapauksessani, että alan tekemään tästä projektista liian suurta. Ei, nyt minulla on aikaraja. Kirjallisuusosio on oltava valmis viikolla 19 ja siihen on aikaa kaksi viikkoa.

Tänään pääsin sivulle 31. Käsittelemättä on kuitenkin vielä muutama oleellinen artikkeli, joten uppoudun niihin sitten seuraavaksi.

Ihana kamala Gradu

Voi että voi ihmisen mieliala vaihdella yhden kirjastossa vietetyn neljätuntisen aikana. Olen tosiaan kerännyt materiaalini sisällysluettelon ympärille. Haalinut materiaalia kasaan sieltä sun täältä ja kirjoittanut ne vain sopivan otsikon alle. Nyt kun katselen sen osia muutaman kuukauden päästä viime kirjoitusinnostuksestani, huomaan todella paljon irrallisia tietopaketteja, joita on vain lätkäisty toistensa perään. Tänään sitten aloin niitä solmuja aukomaan ja voi että oli kamalaa. Välillä koin onnen hetkiä kun sain jonkun osion järkevästi, mutta seuraavaan kappaleeseen edetessä koin taas järkytyksen. Olin jopa kirjoittanut yhden lähteen kahteen kertaan. Näin voi käydä vain minulle. Ja minä kun luulin ettei tässä paljoa työtä enää olisi.

Kirjoitin sitten kappaleiden alkuihin suluissa, mitä aion tässä sanoa ja tuli helpottunut olo. Vihdoin jotain järjestystä tähän sekamelskaan. Nyt sain lopuksi yhden häiriökappaleen käsiteltyäkin. Ensikerralla uuden häiriön kimppuun. Eteenpäin siis!

Nyt pääsin sivulle 28.