Eilinen meni aivan penkin alle. Töiden jälkeen kirjastolle neljäksi. Kaikki ihan niinkuin ennenkin, olin vain väsyneempi kuin yleensä. Jo heti alusta oli todella vaikeaa löytää motivaatiota ja kokoajan katselin kelloa. Jos olisin ollut kotona, en olisi tehnyt sitäkään vähää, mitä sain siellä aikaiseksi. Väkisin pidin itseni penkissä seitsemään saakka ja materiaalia työstäen. Ja kun pääsin kotiin harmi ja väsymys sai jo kyyneleet silmiin. "Taas tässä käy näin, miksei tää onnistu" Mieleeni tuli tuntemukset viime syksyltä. Silloin tein gradua niin tiiviisti töiden ohessa, etten enää jaksanut. Vatsa oireili. Oli siis rauhoituttava.
Avomies ei ole loppuviikkoon kotona, niin päätin itsekseni katsella jonkin hyvän elokuvan jotta tulisi parempi mieli. Se ehkä vähän auttoi, mutta tänään taas on ollut tuntemukset laidasta laitaan. Huomenna olisi taas kirjastopäivä klo 10-15. Yritän saada itseeni siihen mennessä stemppiä, jotta pääsen tästä kurjasta eroon.
perjantai 26. huhtikuuta 2013
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Eteenpäin!
Heräsin aamulla puoli viisi, enkä saanut unta. Harkitsin puoli kuuden maissa töihin lähtöä, mutta sitten jotenkin sain unen päästä kiinni. No sitten siitä herätessänihän olin aivan sekaisin mikä päivä oli jne. Töiden jälkeen päätin herättää itseni pyöräilemällä 6 km kirjastoon. Se kyllä vihdoin virkisti ja sain neljässä tunnissa aikaiseksi 1,5 sivua tekstiä. Ei nuo sivumäärät kauhean suuria ole ja se onkin sellaista hieman muokattua tekstiä. Lukemista ja etsimistä suurin osa ajasta. Mutta eteenpäin mennään ja se on pääasia! :D
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
lauantai 20. huhtikuuta 2013
Graduimussa
Ei tule mieleeni yhtään kertaa aikaisemmin, että olisin aloittanut lauantaina tekemään gradua jo 10 aamulla. Siellä minä silti olin, kirjastossa 10-15. Katsoin kotona kohdan yhdestä kirjasta ja löysin monta etsimääni asiaa. Kirjoitin lähes koko ajan vain tuosta yhdestä lähteestä. Lisäksi luin lisää materiaalia. Ja kun kello oli kolme, minulla oli koko päivä aikaa sen jälkeen tehdä mitä huvitti!
Kuinka monta aamua, päivää ja iltaa olenkaan viettänyt vain itseäni kiusaten kun en ole tehnyt gradua, mutta silti on tuntunut siltä että pitäisi. Siitä tulee todella huono olo. Ja sen huonon olon purkaa myös lähimpiin ihmisiin. Gradutakuun sivuilta löytyi todella osuva teksti minulle
http://www.gradutakuu.fi/2009/08/27/ala-enaa-kiusaa-itseasi/
Minulle toimii kirjasto. Ja kun olen nyt päässyt vauhtiin, teen jo gradua iltaisin omasta toimesta. Aihe pyörii mielessäni jatkuvasti, nyt kun lokerot ovat menneet paikoilleen. Se ei tunnu enää pahalta, vaan olen todella uppoutunut jo aiheeseeni. Rehellisesti sanoen, minä ajoittain jopa pidän siitä. Ja tässähän on vaarana minun tapauksessani, että alan tekemään tästä projektista liian suurta. Ei, nyt minulla on aikaraja. Kirjallisuusosio on oltava valmis viikolla 19 ja siihen on aikaa kaksi viikkoa.
Tänään pääsin sivulle 31. Käsittelemättä on kuitenkin vielä muutama oleellinen artikkeli, joten uppoudun niihin sitten seuraavaksi.
Kuinka monta aamua, päivää ja iltaa olenkaan viettänyt vain itseäni kiusaten kun en ole tehnyt gradua, mutta silti on tuntunut siltä että pitäisi. Siitä tulee todella huono olo. Ja sen huonon olon purkaa myös lähimpiin ihmisiin. Gradutakuun sivuilta löytyi todella osuva teksti minulle
http://www.gradutakuu.fi/2009/08/27/ala-enaa-kiusaa-itseasi/
Minulle toimii kirjasto. Ja kun olen nyt päässyt vauhtiin, teen jo gradua iltaisin omasta toimesta. Aihe pyörii mielessäni jatkuvasti, nyt kun lokerot ovat menneet paikoilleen. Se ei tunnu enää pahalta, vaan olen todella uppoutunut jo aiheeseeni. Rehellisesti sanoen, minä ajoittain jopa pidän siitä. Ja tässähän on vaarana minun tapauksessani, että alan tekemään tästä projektista liian suurta. Ei, nyt minulla on aikaraja. Kirjallisuusosio on oltava valmis viikolla 19 ja siihen on aikaa kaksi viikkoa.
Tänään pääsin sivulle 31. Käsittelemättä on kuitenkin vielä muutama oleellinen artikkeli, joten uppoudun niihin sitten seuraavaksi.
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Ihana kamala Gradu
Voi että voi ihmisen mieliala vaihdella yhden kirjastossa vietetyn neljätuntisen aikana. Olen tosiaan kerännyt materiaalini sisällysluettelon ympärille. Haalinut materiaalia kasaan sieltä sun täältä ja kirjoittanut ne vain sopivan otsikon alle. Nyt kun katselen sen osia muutaman kuukauden päästä viime kirjoitusinnostuksestani, huomaan todella paljon irrallisia tietopaketteja, joita on vain lätkäisty toistensa perään. Tänään sitten aloin niitä solmuja aukomaan ja voi että oli kamalaa. Välillä koin onnen hetkiä kun sain jonkun osion järkevästi, mutta seuraavaan kappaleeseen edetessä koin taas järkytyksen. Olin jopa kirjoittanut yhden lähteen kahteen kertaan. Näin voi käydä vain minulle. Ja minä kun luulin ettei tässä paljoa työtä enää olisi.
Kirjoitin sitten kappaleiden alkuihin suluissa, mitä aion tässä sanoa ja tuli helpottunut olo. Vihdoin jotain järjestystä tähän sekamelskaan. Nyt sain lopuksi yhden häiriökappaleen käsiteltyäkin. Ensikerralla uuden häiriön kimppuun. Eteenpäin siis!
Nyt pääsin sivulle 28.
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Naapurissa ulistiin.
Olin tänään taas kirjastossa töiden jälkeen. Parasta siellä on hiljaisuus. Siellä pystyy ajattelemaan. Nyt opiskelemista taas opetellessani muistuu mieleen lapsuudestani erikoinen opiskelutapa. Pidin silloin sormia korvilla lukiessani koulutehtäviä. Jotenkin vasta silloin oli yksin ajatustensa kanssa. Lopulta se tuntui korvissa pahalta, mutta se oli keskittymiskeinoni. Erikoinen sellainen.
Tänään aluksi ajatus takkuili ja katselin kelloa, että koskas tämä oikein loppuu. Sitten yhtäkkiä löysin graduvaihteen tai ns. flown. Työskentelyni kuitenkin keskeytyi, kun naapuri huoneesta alkoi kuulua aivan älytöntä ulisemista. Aivan kuin käsiä olisi lyöty yhteen ja lisäksi kuului huutoa, että "Hei, hei, hei!". Sitten alkoi kuulua todella epävireistä naisen laulua. Katselin jo huoneen katon rajaa ja naureskelin, että onko tämä joku piilokamera. Kuulosti niin kaamealta.
Älämölö loppui lopulta. En tiedä missä välissä, sillä jatkoin materiaalin parissa. En muistanut koko tapausta, kunnes tulin kotiin ja huomasin avomieheni katselevan jääkiekon SM-kisoja. Lopulta se älämölön syykin sitten selvisi. Nuo ihmeelliset ulinat osuivat nimittäin yhteen juuri kisojen alun kanssa. Matsia oli ilmeisesti katseltu koneelta ja paikalliset kisat nyt saavat täällä ihmiset muutenkin sekaisin. Normaalia käyttäytymistä siis. :)
Tänään tuli hieman lisää tekstiä kirjalliseen osioon ja sitten taas järjestelin kappaleita uuteen uskoon. Kaikenlaisia outoja lauseita sitä on tullut suomennettua englanninkielisestä materiaalista. Sivuja nyt 27. Kyllä tämä etenee pikkuhiljaa:)
Tänään aluksi ajatus takkuili ja katselin kelloa, että koskas tämä oikein loppuu. Sitten yhtäkkiä löysin graduvaihteen tai ns. flown. Työskentelyni kuitenkin keskeytyi, kun naapuri huoneesta alkoi kuulua aivan älytöntä ulisemista. Aivan kuin käsiä olisi lyöty yhteen ja lisäksi kuului huutoa, että "Hei, hei, hei!". Sitten alkoi kuulua todella epävireistä naisen laulua. Katselin jo huoneen katon rajaa ja naureskelin, että onko tämä joku piilokamera. Kuulosti niin kaamealta.
Älämölö loppui lopulta. En tiedä missä välissä, sillä jatkoin materiaalin parissa. En muistanut koko tapausta, kunnes tulin kotiin ja huomasin avomieheni katselevan jääkiekon SM-kisoja. Lopulta se älämölön syykin sitten selvisi. Nuo ihmeelliset ulinat osuivat nimittäin yhteen juuri kisojen alun kanssa. Matsia oli ilmeisesti katseltu koneelta ja paikalliset kisat nyt saavat täällä ihmiset muutenkin sekaisin. Normaalia käyttäytymistä siis. :)
Tänään tuli hieman lisää tekstiä kirjalliseen osioon ja sitten taas järjestelin kappaleita uuteen uskoon. Kaikenlaisia outoja lauseita sitä on tullut suomennettua englanninkielisestä materiaalista. Sivuja nyt 27. Kyllä tämä etenee pikkuhiljaa:)
torstai 11. huhtikuuta 2013
Innostusta
Vihdoin ja viimein olen löytänyt graduinnostuksen! Kyllä sitä on odotettu.
Lähdin tänään töistä suoraan kirjastolle ja varaamaani tutkijanhuoneeseen. Kolmen tunnin jälkeen aika tuntui jopa loppuvan kesken. Sain tehtyä kaksi sivua lisää tekstiä (no oli siinä yksi taulukko ja kuva) ja muokkasin järjestystä. Parasta siinä kuitenkin oli se, että aloin hahmottamaan miten vaikeimman osion työstäni teen. Se on pelkistetysti sanottuna kappaleena häiriöt, ja se kyllä on tuottanut häiriötä työhöni. Vaikeinta kyseisessä kappaleessa on tehdä siitä järkevä. Lopputyölläni on potentiaalia erittäin sekavaksi saippuasarjaksi. Kukaan ei oikein tule toimeen kenenkään kanssa, mutta lopulta kaikilla on jokin suhde toisiinsa. Luin moneen kertaan ohjaajani antaman ohjeen ja sain ajatuksesta kiinni. Kappale alkoi hahmottua ja nyt siinä on jo juoni!
Lähdin tänään töistä suoraan kirjastolle ja varaamaani tutkijanhuoneeseen. Kolmen tunnin jälkeen aika tuntui jopa loppuvan kesken. Sain tehtyä kaksi sivua lisää tekstiä (no oli siinä yksi taulukko ja kuva) ja muokkasin järjestystä. Parasta siinä kuitenkin oli se, että aloin hahmottamaan miten vaikeimman osion työstäni teen. Se on pelkistetysti sanottuna kappaleena häiriöt, ja se kyllä on tuottanut häiriötä työhöni. Vaikeinta kyseisessä kappaleessa on tehdä siitä järkevä. Lopputyölläni on potentiaalia erittäin sekavaksi saippuasarjaksi. Kukaan ei oikein tule toimeen kenenkään kanssa, mutta lopulta kaikilla on jokin suhde toisiinsa. Luin moneen kertaan ohjaajani antaman ohjeen ja sain ajatuksesta kiinni. Kappale alkoi hahmottua ja nyt siinä on jo juoni!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)