Nyt lähtee!

Olen viimeksi syventynyt kunnolla gradun tekemiseen maanantaina. Tiistaina sitten tulostin graduni ja olen lueskellut sen paperiversiota hieman iltaisin ja tehnyt merkintöjä. Täytyy myöntää, että teksti on kamalampaa näytöltä lukiessa. Paljon helpompi on saada kokonaiskuva paperiversiosta. Nyt korjaan kaikki omituisuudet mitä tekstistä löysin ja lähetän sen ohjaajalle. Kyseessä ei ole esitarkistus, niin en viilaa siitä ihan lopullista. Nythän on viikko 19, on lauantai ja kirjallinen osuus piti olla valmis sunnuntaina, mutta toivon sen olevan valmis sitten ohjaajan korjausehdotusten jälkeen. Tiedä sitten kuinka kauan se vie. Jopa viikkoja. Seuraavalla viikolla työstän kokeellista osiota. Mutta nyt hommiin ja jonkinnäköinen sepustus lähtee tänään! :)

Epäorgaanisen kemian labratöistä.

Ajatukset palkinnossa

Tänään taas pyöräilin kirjastoon kymmeneksi. No eipä siitä kirjoittamisesta mitään tullut. Sisareni mainitsi vappuna valmistujaisjuhlat, joten ideat niistä ja opiskelun loppumisesta saivat ajatukseni muualle. Melkein kaksi tuntia tein aivan muuta kuin pitäisi. Suunnittelin jopa matkaa, jonka tekisin valmistumisen jälkeen. 

Kissat kinastelevat kumpi pääsee matkalaukkuun:)

Sitten tajusin, että minulla on kesken yksi kirjoitusprojekti, eikä minun sovi suunnitella asioiden edelle ja loppuaika meni todella hyvin gradun parissa. Sain kaksi tärkeää artikkelia käytyä läpi ja pääsin sivulle 35. Kotiin päästyäni söin ja jatkan vielä lisää. Sain ehkä jonkun opiskelukärpäsen ajateltuani graduvapaata elämää ja mitä kaikkea vapaa-ajallani oikein voisin tehdä. Voisin olla aivan puhtaalla omallatunnolla, eikä mikään opiskeluasia painaisi mieltä. Sitä palkintoa odotellessa! :D

Tomaatitta

Käytin Pomorodo-tekniikkaa viime syksynä gradun teossa, kun oli vaikeuksia keskittyä. Siinä käytetään keittiössä yleistä ajastinta, ns. munankeittokelloa tai nettisovellusta, jota itse käytin. Pomorodo on italiaa ja tarkoittaa tomaattia, joka taas tulee tomaatin muotoisesta ajastimesta. Ajastimesta otetaan aika (25 min) ja tehdään intensiivisesti 25 minuuttia töitä ja kun kello soi, saa pitää 5 minuutin tauon. Kellon taas soidessa tehdään seuraava 25 minuuttinen. Näitä työskentelyvälejä kutsutaan tomaateiksi ja hyvä olisi tehdä esimerkiksi neljä tomaattia peräkkäin ennenkuin pitää pidemmän tauon. Lyhyt 5 minuutin tauko on juuri sopiva tomaattien välille, ettei keksi mitään pidempiaikaista tekemistä.

Tuo tekniikka sopi minulle, mutta huomasin työskentelyaikani olevan hieman pidempi. Työni keskeytyi aina kun tomaatti oli kulunut. Voihan aikaa tietysti muuttaa mielensä mukaan, mutta työskentelytapani tulee luonnostaan hyvin samalla kaavalla. Keskityn yleensä puolen tuntia tai 40 minuuttia kerrallaan, sitten havahdun ajatuksistani tekemään jotain muuta, pidän tauon (5-10 min) ja jatkan työn parissa. Jaksan hyvin nykyään tuon neljä tuntia eli 7-8 tomaattia, mutta se vaati paljon totuttelua. Alussa 25 minuuttiakin tuntui todella vaikealta. Tomaattini onkin nykyään oikeastaan kirjastossa vietetty aika. :)

Meillä ajastimena toimii tällainen :D

Tässä vielä linkki hyvään tomaattisovellukseen http://mytomatoes.com/

Unohdin, mutta mitäs pienistä

Lähdin tänään kiireellä töistä, jotta ehtisin kolmen bussiin ja siitä kirjastolle. Pipon, sormikkaat, kännykän ja muistitikun jätin sitten töihin ja siellä muistitikussa oli tietysti gradu. Että tällaista tänään. Kolme ensimmäistä muistin jättäneeni jo kun pääsin ovesta ulos, mutten ehtinyt enää palata. No ei se silti mitään haitannut. Materiaali oli mukana ja avasin vain uuden word-dokumentin ja aloitin artikkelien läpikäynnin. Neljä tuntia, 1,5 sivua ja useamman artikkelin läpikäyneenä päivä olikin lopulta aika hyvä.

Päivän tavoite

"Vaatii paljon tehdä jostain hyvin helppoa. Kun olet valmis, ihmiset katsovat ja kysyvät 'Tämähän on niin yksinkertaista, mikä siinä muka oli niin vaikeaa?'" – Ralph Johnson


Tämä oli gradutakuun keskustelupalstalla gradukuukauden 28. päivän aloituksena. Sopii työni, minulle vaikeimpaan osioon. 

Ensin työ sitten huvit :)

Eilinen meni paremmin kirjastossa. Järjestelin ja luin artikkeleita. Jonkin verran tekstiäkin sain aikaiseksi. Nyt olen siis sivulla 33. Loppupäivän vietin eläinten kanssa löhöten:) Kuvassa takiaiskissani Pätkis.

Väsymys

Eilinen meni aivan penkin alle. Töiden jälkeen kirjastolle neljäksi. Kaikki ihan niinkuin ennenkin, olin vain väsyneempi kuin yleensä. Jo heti alusta oli todella vaikeaa löytää motivaatiota ja kokoajan katselin kelloa. Jos olisin ollut kotona, en olisi tehnyt sitäkään vähää, mitä sain siellä aikaiseksi. Väkisin pidin itseni penkissä seitsemään saakka ja materiaalia työstäen. Ja kun pääsin kotiin harmi ja väsymys sai jo kyyneleet silmiin. "Taas tässä käy näin, miksei tää onnistu" Mieleeni tuli tuntemukset viime syksyltä. Silloin tein gradua niin tiiviisti töiden ohessa, etten enää jaksanut. Vatsa oireili. Oli siis rauhoituttava.

Avomies ei ole loppuviikkoon kotona, niin päätin itsekseni katsella jonkin hyvän elokuvan jotta tulisi parempi mieli. Se ehkä vähän auttoi, mutta tänään taas on ollut tuntemukset laidasta laitaan. Huomenna olisi taas kirjastopäivä klo 10-15. Yritän saada itseeni siihen mennessä stemppiä, jotta pääsen tästä kurjasta eroon.